Åse Hensbo:
Näkökentässä roska (Trash in view)
1.6.2015 – 27.6.2015
Sinisimpukka, Kasnäs Saaristomeren luontokeskus Meripuistontie, Kasnäs.
Ihmiset ovat aina roskanneet, mutta vasta muovien ja muiden hitaasti maatuvien keinotekoisten materiaalien ja massatuotannon keksimisen jälkeen roskaamisesta on tullut todellinen ongelma.
Merien roskaantuminen on maailmanlaajuinen ongelma. Nykyään ei ole enää yhtäkään neliökilometriä merta, jossa ei olisi muovinkappaleita.
Pohjanmeren alueella tutkituista myrskylinnuista 95%:lta on löytynyt vatsasta niiden syömiä muovinkappaleita. Itämeri kuuluu maailman saastuneimpiin meriin. Itämeren suojelukomission Helcomin vuonna 2007 tutkimilta rannoilta löytyi keskimäärin 92 roskaa sadalta metriltä rantaviivaa, ja 60 % siitä oli muovia.
Tutkijat ovat havainneet meressä mikromuovia, eli paljain silmin havaitsemattomia muovihiukkasia. Hiukkaset voivat olla esimerkiksi jätevedenpuhdistamoiden kautta mereen päätyneitä, pieneksi jauhautunutta muovia ja lumenkaatopaikalta peräisin olevia autonrengaspuruja. Mikromuovia syntyy myös UV-säteilyn ja kuumuuden hajottaessa merissä olevaa muovia. Mikrokokoinen roska on silmin näkymätöntä ja mahdotonta kerätä luonnosta tai merestä pois.
Mikroroskan tekee vaaralliseksi meressä se, että hiukkaset keräävät itseensä jo vedessä olevia myrkkyjä. Niiden myrkkypitoisuudet voivat joidenkin arvioiden mukaan olla miljoonia kertoja suurempia kuin ympäröivässä vedessä. Tämä yhdistettynä siihen, että hiukkaset ovat kokoluokaltaan eläinplanktonin luonnollisen ruoan kokoista, aiheuttaa jo mielikuvia siitä, miten myrkkyhiukkaset kulkeutuvat pikkuhiljaa ravintoketjussa ylöspäin ja kenties päätyvät jossain vaiheessa omille ruokalautasillemme.
Lähtökohta näyttelyyn oli talven jälkeen rantautuneen roskan keräilyn tulos hehtaarin kokoisella saarella Porkkalan saaristossa ja huoli meren hyvinvoinnista. Roskista syntyi installaatio, Aalto (Vågen). Näyttelyssä voi myös tutustua tanssiviin muovikaseihin jotka ovat toteutettu maalauksen ja piirostuksen sekatekniikalla paperille sekä kankaalle. Esillä on myös maatuvia alumiini pusseja. Rumaa roskaa voi myös olla hyvin kaunista!
Näyttely on ajatuksia herättävä, muovi ei kuulu mereen, voimme kaikki osallistua ja tehdä paljon meremme, luontomme ja tulevien sukupolvien hyväksi.
Näkökentässä roska (Trash in view)
1.6.2015 – 27.6.2015
Sinisimpukka, Kasnäs Saaristomeren luontokeskus Meripuistontie, Kasnäs.
Ihmiset ovat aina roskanneet, mutta vasta muovien ja muiden hitaasti maatuvien keinotekoisten materiaalien ja massatuotannon keksimisen jälkeen roskaamisesta on tullut todellinen ongelma.
Merien roskaantuminen on maailmanlaajuinen ongelma. Nykyään ei ole enää yhtäkään neliökilometriä merta, jossa ei olisi muovinkappaleita.
Pohjanmeren alueella tutkituista myrskylinnuista 95%:lta on löytynyt vatsasta niiden syömiä muovinkappaleita. Itämeri kuuluu maailman saastuneimpiin meriin. Itämeren suojelukomission Helcomin vuonna 2007 tutkimilta rannoilta löytyi keskimäärin 92 roskaa sadalta metriltä rantaviivaa, ja 60 % siitä oli muovia.
Tutkijat ovat havainneet meressä mikromuovia, eli paljain silmin havaitsemattomia muovihiukkasia. Hiukkaset voivat olla esimerkiksi jätevedenpuhdistamoiden kautta mereen päätyneitä, pieneksi jauhautunutta muovia ja lumenkaatopaikalta peräisin olevia autonrengaspuruja. Mikromuovia syntyy myös UV-säteilyn ja kuumuuden hajottaessa merissä olevaa muovia. Mikrokokoinen roska on silmin näkymätöntä ja mahdotonta kerätä luonnosta tai merestä pois.
Mikroroskan tekee vaaralliseksi meressä se, että hiukkaset keräävät itseensä jo vedessä olevia myrkkyjä. Niiden myrkkypitoisuudet voivat joidenkin arvioiden mukaan olla miljoonia kertoja suurempia kuin ympäröivässä vedessä. Tämä yhdistettynä siihen, että hiukkaset ovat kokoluokaltaan eläinplanktonin luonnollisen ruoan kokoista, aiheuttaa jo mielikuvia siitä, miten myrkkyhiukkaset kulkeutuvat pikkuhiljaa ravintoketjussa ylöspäin ja kenties päätyvät jossain vaiheessa omille ruokalautasillemme.
Lähtökohta näyttelyyn oli talven jälkeen rantautuneen roskan keräilyn tulos hehtaarin kokoisella saarella Porkkalan saaristossa ja huoli meren hyvinvoinnista. Roskista syntyi installaatio, Aalto (Vågen). Näyttelyssä voi myös tutustua tanssiviin muovikaseihin jotka ovat toteutettu maalauksen ja piirostuksen sekatekniikalla paperille sekä kankaalle. Esillä on myös maatuvia alumiini pusseja. Rumaa roskaa voi myös olla hyvin kaunista!
Näyttely on ajatuksia herättävä, muovi ei kuulu mereen, voimme kaikki osallistua ja tehdä paljon meremme, luontomme ja tulevien sukupolvien hyväksi.
